Saarnaaja (/ɪˌkliːziˈæstiːz/; raamatullinen heprea: קֹהֶלֶת, latinoitu: qōheleṯ, antiikin kreikka: Ἐκκλησιαστλησιαστλησιαστής) on “Writuwim of the Christian” ja yksi Writtuvsim, romanisoitu Testamentti. Englannin kielessä yleisesti käytetty otsikko on latinalainen translitterointi heprean sanan קֹהֶלֶת (Kohelet, Koheleth, Qoheleth tai Qohelet) kreikankielisestä käännöksestä. Nimeämätön kirjailija esittelee “Koeletin, Daavidin pojan, Jerusalemin kuninkaan sanat” (1:1) ja käyttää omaa ääntään vasta viimeisissä säkeissä (12:9-14), joissa hän ilmaisee omat ajatuksensa ja tiivistää Koheletin lausunnot; tekstin pääosa on kohdistettu Koheletille itselleen.
Kohelet julistaa (1:2) "Turhuuksien turhuus! Kaikki on turhaa!”; heprean sana hevel, “höyry”, voi kuvainnollisesti tarkoittaa “olennaista”, “turhaa”, “turhaa” tai “merkitystä”. Tämän perusteella seuraava säe esittää eksistentiaalisen peruskysymyksen, jota muu kirja koskee: “Mitä hyötyä on ihmisestä kaikesta vaivannäöstä, jossa hän uurastaa auringon alla?”, ilmaiseen, että sekä viisaiden että viisaiden elämä tyhmät ihmiset kaikki päättyvät kuolemaan. Vaikka Kohelet kannattaa viisautta keinona hyvin elettyyn maalliseen elämään, hän ei pysty antamaan sille ikuista merkitystä. Tämän koetun järjettömyyden valossa hän ehdottaa, että ihmisten tulisi nauttia jokapäiväisen elämän yksinkertaisista nautinnoista, kuten syömisestä, juomisesta ja työstä nauttimisesta, jotka ovat lahjoja Jumalan kädestä. Kirja päättyy käskyyn: “Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä; sillä se on koko ihmiskunnan velvollisuus. Koska Jumala tuomitsee jokaisen teon, jokaisesta salaisesta teosta, olipa se hyvä tai paha.”
Rabiiniperinteen mukaan kirjan on kirjoittanut kuningas Salomo vanhuudessaan, mutta persialaisten lainasanojen ja arameismien esiintyminen viittaa aikaisempaan vuoteen noin 450 eaa., kun taas viimeisin mahdollinen kirjoituksen päivämäärä on 180 eaa.