Galatalaiskirje on Uuden testamentin yhdeksäs kirja. Se on apostoli Paavalin kirje useille Galatian varhaiskristillisille yhteisöille. Tutkijat ovat ehdottaneet, että tämä on joko roomalainen Galatian provinssi Etelä-Anatoliassa tai laaja alue, jonka määrittelee kelttiläisten etninen ryhmä Keski-Anatoliassa.
Tässä kirjeessä Paavali on ensisijaisesti huolissaan kiistasta, joka liittyy pakanakristityihin ja Mooseksen lakiin apostolien aikakaudella. Paavali väittää, että pakanallisten galatalaisten ei tarvitse noudattaa Mooseksen lain periaatteita, erityisesti uskonnollista miesten ympärileikkausta, kontekstualisoimalla lain roolin Kristuksen ilmestyksen valossa. Galatalaiskirjeellä on ollut valtava vaikutus kristinuskon historiaan, kristillisen teologian kehitykseen ja apostoli Paavalin tutkimukseen.
Kirjeen keskeinen kiista koskee kysymystä siitä, kuinka pakanat saattoivat kääntyä kristinuskoon, mikä osoittaa, että tämä kirje kirjoitettiin hyvin varhaisessa vaiheessa kirkkohistoriaa, jolloin suurin osa kristityistä oli juutalaisia tai juutalaisia käännynnäisiä, joita historioitsijat kutsuvat nimellä juutalaiset kristityt. Toinen merkki siitä, että kirje on varhainen, on se, että kirjeessä ei ole vihjettä kehittyneestä organisaatiosta kristillisen yhteisön sisällä. Tämä laskee sen Paavalin itsensä elinaikana.