Habakukin kirja on kahdeksas Raamatun 12 pienestä profeettasta. Se johtuu profeetta Habakukista, ja se on luultavasti sävelletty 700-luvun lopulla eKr.
Kirjan kolmesta luvusta kaksi ensimmäistä ovat vuoropuhelua Jahven ja profeetan välillä. Sanoma, jonka mukaan “vanhurskas elää uskostaan”, on tärkeä osa kristillisessä ajattelussa. Sitä käytetään Roomalaiskirjeessä, Galatalaiskirjeessä ja Heprealaiskirjeessä uskonkäsitteen lähtökohtana. Kopio näistä luvuista on Habakuk-kommentaarissa, joka löytyy Kuolleenmeren kääröistä. Luku 3 voi olla itsenäinen lisäys, joka nykyään tunnustetaan liturgiseksi kappaleeksi, mutta sen on mahdollisesti kirjoittanut sama tekijä kuin luvut 1 ja 2.