Malakian kirja (heprea: מַלְאָכִ֔י, Malʾāḵī) on viimeinen Tanakhin sisältämä neviimien kirja, kanonisesti viimeinen kahdestatoista pienestä profeetasta. Kristillisen järjestyksen mukaan profeetallisten kirjojen ryhmittely on Vanhan testamentin viimeinen osa, mikä tekee Malakista viimeisen kirjan ennen Uutta testamenttia.
Kirjan ansioksi luetaan yleensä profeetta nimeltä Malakia, koska sen otsikko on usein ymmärretty oikeanimeksi, vaikka sen hepreankielinen merkitys on yksinkertaisesti ”Minun lähettiläs” (Septuaginta lukee ”hänen sanansaattajansa”), eikä se välttämättä ole kirjailijan nimi kaikki. Nimi esiintyy otsikossa suhteessa 1:1 ja 3:1, vaikka on erittäin epätodennäköistä, että sana viittaa samaan merkkiin molemmissa viitteissä. Näin ollen kirjan kirjoittajan henkilöllisyydestä käydään laajaa keskustelua. Yksi targumeista tunnistaa Ezran (tai Esdrasin) Malakian kirjoittajaksi. Pappi ja historioitsija Hieronymus ehdottaa, että tämä saattaa johtua siitä, että Esraa pidetään välittäjänä profeettojen ja ”suuren synagogan” välillä. Tämän väitteen tueksi ei kuitenkaan ole vielä olemassa historiallista näyttöä.
Jotkut tutkijat panevat merkille, että Sakarjan luvut 9–14 ja Malakian kirja liittyvät toisiinsa. Sakarja 9, Sakarja 12 ja Malakia 1 esitellään kaikki Elohimin sanana. Jotkut tutkijat väittävät, että tämä kokoelma koostui alun perin kolmesta itsenäisestä ja nimettömästä profetiasta, joista kaksi liitettiin myöhemmin Sakarjan kirjaan, jota he kutsuvat nimellä Deutero-Sakarja, ja kolmannesta tuli Malakian kirja. Tämän seurauksena useimmat tutkijat pitävät Malakian kirjaa yhden kirjailijan työnä, joka on ehkä tunnistettu Malakian nimestä. Oraakkelien nykyinen jako johtaa yhteensä 12 pienten profeettojen kirjaan, joista monet vastaavat Jaakobin poikia, joista tuli 12 israelilaisen heimon päämiehiä. The Catholic Encyclopedia väittää: “Meillä on epäilemättä läsnä lyhenne nimestä Mál.”