1 Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi.
2 Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta. [1]
3 He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.
4 Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,
5 ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"
6 Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen, sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".
7 Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.
8 Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.
9 Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.