1 Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? [1] [11]
2 Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:
3 "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".
4 Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä. [2]
5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan: [12]
6 "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".
7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. [3] [4]
8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. [5]
9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."
10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.
11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella. [6] [7]
12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat. [8] [9] [10]