Ilmestyskirja on Uuden testamentin viimeinen kirja (ja siten kristillisen Raamatun viimeinen kirja). Sen otsikko on johdettu koinen kreikkalaisen tekstin ensimmäisestä sanasta: apokalypsis, joka tarkoittaa “paljastumista” tai “paljastusta”. Ilmestyskirja on Uuden testamentin kaanonin ainoa apokalyptinen kirja. Sillä on keskeinen paikka kristillisessä eskatologiassa.
Kirjoittaja nimeää itseään tekstissä “Johnaksi”, mutta hänen tarkka henkilöllisyytensä on edelleen akateemisen keskustelun aihe. Toisen vuosisadan kristityt kirjailijat, kuten Papias Hierapolisista, Justinus marttyyri, Irenaeus, Melito Sardisista, Klemens Aleksandrialainen ja Muratorian katkelman kirjoittaja tunnistavat apostoli Johannes Ilmestyskirjan “Johanneksi”. Nykyaikainen tiede ottaa yleensä toisenlaisen näkemyksen, ja monet katsovat, ettei kirjoittajasta voida tietää mitään muuta kuin sitä, että hän oli kristitty profeetta. Nykyajan teologiset tutkijat luonnehtivat Ilmestyskirjan kirjoittajaa “Johannes Patmoslaiseksi”. Suurin osa perinteisistä lähteistä ajoittuu kirjan Rooman keisari Domitianuksen hallituskaudelle (jKr 81–96), minkä todisteet pyrkivät vahvistamaan.
Kirja kattaa kolme kirjallisuuden genreä: epistolaarisen, apokalyptisen ja profeetallisen. Se alkaa siitä, että Egeanmeren Patmossaarella oleva Johannes osoittaa kirjeen “Aasian seitsemälle kirkolle”. Sitten hän kuvaa sarjan profeetallisia näkyjä, mukaan lukien hahmot, kuten Seitsenpäinen lohikäärme, Käärme ja Peto, jotka huipentuvat Jeesuksen toiseen tulemiseen.
Epäselvät ja ylelliset kuvat ovat johtaneet monenlaisiin kristillisiin tulkintoihin. Historistiset tulkinnat näkevät Ilmestyskirjan sisältävän laajan näkemyksen historiasta, kun taas preterististen tulkintojen mukaan Ilmestyskirja viittaa enimmäkseen apostolisen ajan (1. vuosisadan) tapahtumiin tai viimeistään Länsi-Rooman valtakunnan kaatumiseen 500-luvulla. Futuristit puolestaan uskovat, että Ilmestyskirja kuvaa tulevia tapahtumia seitsemän seurakunnan kasvaessa uskovien joukkoon läpi iän, ja kreikkalais-roomalaisen järjestelmän uudelleensyntymistä tai jatkuvaa hallintoa, jolla on nykyaikaiset ominaisuudet, joita Johannes kuvailee hänelle tutulla tavalla; ja idealistiset tai symboliset tulkinnat katsovat, että Ilmestyskirja ei viittaa todellisiin ihmisiin tai tapahtumiin, vaan se on allegoria henkisestä polusta ja jatkuvasta taistelusta hyvän ja pahan välillä.