© 1993 Urantia Foundationin
| Luku 78. Violetti rotu Aatamin aikojen jälkeen |
Indeksi
Useita versioita |
Luku 80. Andiittien leviäminen länsimaihin |
79:0.1 AASIA on ihmissuvun kotimaa. Juuri tämän maanosan eräällä eteläisellä niemimaalla syntyivät Andon ja Fonta; nykyisen Afganistanin ylängöille heidän jälkeläisensä Badonan perusti alkeellisen sivistyskeskuksen, joka oli olemassa yli puoli miljoonaa vuotta. Juuri täällä, ihmissukukunnan itäisessä kohtiossa, erkanivat sangik-kansanheimot Andonin sukujuuresta, ja Aasia oli heidän ensimmäinen kotikontunsa, heidän ensimmäinen metsästysmaansa, heidän ensimmäinen taistelutanterensa. Lounais-Aasia näki dalamatialaisten, nodiittien, adamiittien ja andiittien toinen toistaan seuranneet sivilisaatiot, ja juuri näiltä seuduilta levisivät nykyajan sivilisaation potentiaalit maailmaan.
79:1.1 Yli kahdenkymmenenviidentuhannen vuoden ajan, lähes vuoteen 2000 eKr asti, Euraasia oli sydänosiltaan pääasiassa, jos kohta yhä vähemmässä määrin, andiittinen. Turkestanin alangoilta andiitit kääntyivät länteen ja sisäjärvet kiertäen he saapuivat Eurooppaan, kun he taas tämän alueen ylänkömailta soluttautuivat itäänpäin. Itä-Turkestan (Sinkiang) ja vähemmässä määrin Tiibet olivat ne muinaiset porttikäytävät, joiden kautta nämä Mesopotamian kansanheimot vuoristosolia myöten tunkeutuivat keltaisten ihmisten pohjoisille maille. Andiittien tunkeutuminen Intiaan tapahtui Turkestanin ylängöiltä Punjabiin ja Iranin laidunmailta Belutshistanin kautta perille. Nämä varhaisemmat vaellukset eivät olleet missään mielessä valloituksia, vaan oli pikemminkin kysymys andiittiheimojen jatkuvasta ajautumisesta läntiseen Intiaan ja Kiinaan.
79:1.2 Lähes viidentoistatuhannen vuoden ajan jatkui sekoittuneen andiittikulttuurin keskusten olemassaolo Tarimjoen laaksossa Sinkiangissa ja siitä etelään Tiibetin ylänköseuduilla, jossa andiittien ja andoniittien sekoittuminen oli laajamittaista. Tariminlaakso oli varsinaisen andiittikulttuurin itäisin etuvartio. Sinne andiitit rakensivat asutuskeskuksensa ja ryhtyivät kauppasuhteisiin edistyshaluisten kiinalaisten kanssa idän suunnalla ja andoniittien kanssa pohjoisessa. Tarimin seutu oli tuohon aikaan viljavaa maata; sateet olivat runsaita. Gobi idässä oli aavaa laidunmaata, jossa paimenkansat olivat vähitellen siirtymässä maanviljelyn piiriin. Tämä sivilisaatio tuhoutui sateita tuovien tuulten käännyttyä kaakkoon, mutta omana aikanaan se kilpaili itsensä Mesopotamian kanssa.
79:1.3 Keski-Aasian ylänköseutujen aste asteelta paheneva kuivuus alkoi vuoden 8000 eKr tienoilla ajaa andiitteja jokilaaksoihin ja merenrannoille. Sen lisäksi, että yhä vaikeammaksi käyvä kuivuus ajoi heidät Niilin, Eufratin, Induksen ja Keltaisenjoen laaksoihin, se sai aikaan uuden käänteen andiittien sivilisaatiossa. Ilmaantui uusi ihmisluokka, kauppiaat, joita alkoi esiintyä suurin määrin.
79:1.4 Kun metsästys ilmastollisten olojen vuoksi kävi vaeltaville andiiteille tuottamattomaksi, he eivät noudattaneetkaan vanhempien rotujen evolutionaarista kurssia sikäli, että heistä olisi tullut karjapaimenia. Kaupankäynti ja kaupunkilainen elämäntapa ilmaantuivat. Egyptistä Mesopotamian ja Turkestanin kautta aina Kiinan ja Intian virroille saakka korkeammin sivistyneet heimot alkoivat kerääntyä käsiteollisuudelle ja kaupankäynnille omistautuviin kaupunkeihin. Adoniasta tuli Keski-Aasian kaupanharjoittajien suurkaupunki. Se sijaitsi lähellä nykyistä Ashkhabadin kaupunkia. Kiven, metallien, puutavaran ja saviastioiden kauppa vilkastui sekä maalla että vesillä.
79:1.5 Mutta alati yltyvä kuivuus pani vähitellen liikkeelle andiittien suuren exoduksen Kaspianmeren etelä- ja itäpuolisilta mailta. Vaellusten vuoksiaalto alkoi muuttaa suuntaa niin, että se kääntyikin pohjoisesta etelään, ja babylonialaiset ratsumiehet alkoivat tunkea Mesopotamiaan.
79:1.6 Keski-Aasian yhä vain pahemman vedettömyyden vaikutuksiin kuului myös väkiluvun väheneminen ja näiden kansojen sotaisuuden heikkeneminen; ja kun pohjoisessa tapahtunut sademäärän väheneminen pakotti nomadiandoniitit etelään, Turkestanissa alkoi valtava andiittien maastamuutto. Tässä on kysymys niin kutsuttujen arjalaisten viimeisestä muutosta kohti Levanttia ja Intiaa. Se nosti lakipisteeseensä sen Aatamin jälkeläisten pitkäaikaisen hajaantumisen, jonka kuluessa nämä oivalliset rodut olivat ainakin johonkin määrään asti kohentaneet kaikkia Aasian ja useimpia Tyynenmeren saarien kansoja.
79:1.7 Samalla kun andiitit näin hajaantuivat itäisen pallonpuoliskon yli, heiltä riistettiin heidän kotimaansa Mesopotamiassa ja Turkestanissa, sillä nimenomaan tämä andoniittien laaja-alainen siirtyminen etelään harvensi Keski-Aasian andiittien rivejä lähes niiden häviämiseen asti.
79:1.8 Mutta vielä kahdennellakymmenennelläkin Kristuksen jälkeisellä vuosisadalla on turaanilais- ja tiibetiläiskansojen keskuudessa havaittavissa jälkiä andiittisesta perimästä, mistä todistavat näillä seuduin silloin tällöin tavattavat vaaleat ihmistyypit. Varhaiset kiinalaisten annaalit sisältävät merkintöjä punatukkaisten nomadien esiintymisestä Keltaisenjoen rauhallisten yhdyskuntien pohjoispuolella, ja vieläkin on jäljellä maalauksia, joissa totuudenmukaisesti tuodaan julki se, että muinaisaikojen Tariminlaaksossa esiintyi sekä vaaleita andiittisia että tummaverisiä mongolityyppejä.
79:1.9 Keski-Aasian andiiteissa pinnan alla piilleen sotilaallisen nerokkuuden viimeinen suuri julkitulo tapahtui vuonna 1200 jKr, kun mongolit Tshingis-kaanin johdolla ryhtyivät valloittamaan suurinta osaa Aasian manteresta. Ja entisajan andiittien tavoin nämä soturit julistivat, että on olemassa ”yksi Jumala taivaassa”. Heidän maailmanvaltansa varsin pikainen mureneminen viivästytti länsimaiden ja itämaiden välisiä kulttuuriyhteyksiä pahasti ja vaikeutti monoteistisen käsityksen leviämistä Aasiassa suuresti.[1]
79:2.1 Intia on ainoa paikka, jossa kaikki Urantian rodut sekoittuivat, ja andiittien maahantunkeutuminen lisäsi sekoitukseen vielä viimeisen rotuaineksen. Sangik-rodut ilmestyivät olemassaolon piiriin Intian luoteispuoleisilla ylängöillä, ja poikkeuksetta jokaisen rodun jäseniä tunkeutui Intian mannermaalle jo olemassaolonsa ensimmäisinä aikoina. Seurauksena oli heterogeenisin rotusekoitus, mikä koskaan on Urantialla esiintynyt. Muinainen Intia toimi vaeltavien rotujen pyydystysaltaana. Niemimaan tyvi oli aiemmin jonkin verran nykyistä kapeampi, sillä suuri osa Gangesin ja Induksen suistomaista on viimeisten viidenkymmenentuhannen vuoden aikaansaannosta.
79:2.2 Intian varhaisimmat rotusekoitukset muodostuivat siitä, että sinne kulkeutuneet punainen ja keltainen rotu sekoittuivat alkuperäisiin andoniitteihin. Myöhemmin tämä ryhmä heikkeni sikäli, että se sulatti itseensä suurehkon osan nyt jo sukupuuttoon kuolleista itäisistä vihreistä kansoista samoin kuin suuret määrät oranssin rodun jäsenistä; se koheni hieman siitä, että se vähäisessä määrin sekoittui sinisen ihmisen kanssa, mutta se kärsi taas tavattomasti siitä, että siihen sulautui suuri joukko indigorotua. Mutta Intian niin kutsutut alkuperäiskansat eivät oikeastaan edusta näitä varhaisia kansanheimoja, vaan ne edustavat pikemminkin kaikkein alinta eteläistä ja itäistä reuna-alueen väestöä, jota sen paremmin varhaiset andiitit kuin heidän myöhemmin ilmaantuneet arjalaisserkkunsakaan eivät koskaan sulauttaneet omiin rotukantoihinsa.
79:2.3 Läntisen Intian väestö oli vuoteen 20.000 eKr mennessä jo saanut aavistuksen verran Aatamin verenperintöä, eikä yhdessäkään kansassa Urantian koko historian kuluessa ole koskaan yhdistynyt näin monta eri rotua. Mutta oli valitettavaa, että vallitsevina olivat toissijaiset sangik-rotuainekset, ja varsinainen onnettomuus oli se, että sekä sininen että punainen ihminen tästä muinaisesta rotujen sulatuskattilasta niin suuressa määrin puuttuivat. Suurempi ensisijaisten sangik-kantojen osuus olisi tuonut mukanaan hyvin suuren lisän siihen, mikä olisi voinut olla vieläkin suurenmoisempi sivilisaatio. Mitä nyt tapahtui oli, että punainen ihminen hävitti itseään Amerikoissa, sininen ihminen temmelsi Euroopassa ja varhaiset Aatamin jälkeläiset (niin myös useimmat myöhemmistä) osoittivat perin vähäistä halukkuutta sekoittua tummempiin värilliskansoihin, olivat nämä Intiassa, Afrikassa tai muualla.
79:2.4 Noin vuonna 15.000 eKr kohonnut väestöpaine kaikkialla Turkestanissa ja Iranissa aiheutti varsinaisesti ensimmäisen laajemman andiittien muuttoliikkeen kohti Intiaa. Yli tuhannenviidensadan ajan näitä korkeammantasoisia kansanheimoja virtasi Belutshistanin ylänköjen kautta Intiaan, jossa ne levittäytyivät sekä Induksen- että Gangesinlaaksoon ja etenivät hitaasti etelään kohti Deccania. Tämä luoteesta tuleva andiittien paine ajoi monet etelän ja idän heikommat ainekset Burmaan ja Etelä-Kiinaan, mutta ei sittenkään riittävässä määrin, jotta maahantunkeutujat olisivat säästyneet rodulliselta poispyyhkiytymiseltä.
79:2.5 Se, ettei Intia onnistunut saavuttamaan johtoasemaa Euraasiassa, johtui suurelta osalta pinnanmuodostuksesta: pohjoisesta tuleva väestöpaine nimittäin vain tunki väestön valtaosan etelään, yhä ahtaammaksi käyvälle Deccanin alueelle, jota kaikilta sivustoiltaan ympäröi meri. Jos lähellä olisi ollut maata, jonne muuttaa, heikommat ainekset olisi tungettu pois kaikkiin mahdollisiin suuntiin, ja paremmat rotukannat olisivat yltäneet korkeampaan sivilisaatioon.
79:2.6 Tuossa tilanteessa nämä varhaisemmat andiittivalloittajat pyrkivät epätoivoisesti säilyttämään identiteettinsä ja pysäyttämään sen rotujen vuoksiaallon, joka uhkasi hukuttaa heidät alleen, asettamalla tiukkoja rajoituksia seka-avioliitoille. Vuoteen 10.000 eKr mennessä andiitit olivat kuitenkin hävinneet rotujen mereen. Kokonaisuutta ajatellen väestö oli tämän sulautumisen kautta kuitenkin selvästi kohentunut.
79:2.7 Rotujen sekoittuminen on aina hyödyllistä siinä mielessä, että se edistää kulttuurin monipuolisuutta ja auttaa sivilisaation edistymistä, mutta mikäli vallalla ovat rotukantojen alempitasoiset ainekset, niin tällä tavoin saatavat tulokset jäävät lyhytikäisiksi. Monikielinen kulttuuri on säilytettävissä vain siinä tapauksessa, että korkeammantasoisten väestöainesten jälkeläistentuotannolla on turvallinen etumatka alempitasoisten lisääntymiseen verrattuna. Alempitasoisten rotuainesten hillitsemätön lisääntyminen, samalla kun korkeampitasoisten lisääntyminen vähenee, merkitsee poikkeuksetta kulttuurisivilisaation itsemurhaa.
79:2.8 Mikäli andiittivalloittajia olisi ollut kolminkertainen määrä tai jos he olisivat karkottaneet tai hävittäneet epätoivottavimman kolmanneksen sekoittuneista oranssi-vihreä-indigoasukkaista, Intiasta olisi tullut maailman kulttuurisivilisaation johtavia keskuksia, ja se olisi ilman muuta houkutellut puoleensa suuremman osan niistä mesopotamialaisten myöhemmistä muuttoaalloista, jotka virtasivat Turkestaniin ja sieltä pohjoisen suunnalle eli Eurooppaan.
79:3.1 Intian andiittivalloittajien sekoittumisesta syntyperäiseen rotuainekseen oli lopulta tuloksena dravidalaiseksi kutsuttu sekakansa. Varhaisemmilla ja puhdasverisemmillä dravidoilla oli suurenmoinen kyky saada aikaan tuloksia kulttuurin alalla, mutta se heikkeni jatkuvasti, sitä mukaa kun heidän andiittinen perimänsä asteittain laimeni. Ja tämä ratkaisi miltei kaksitoistatuhatta vuotta sitten Intian nupuillaan olleen sivilisaation kohtalon. Mutta tämä vähäinenkin Aatamilta peräisin oleva verenlisäys sai aikaan merkittävää sosiaalisen kehityksen vauhdittumista. Tämä monikoosteinen sukukunta tuotti välittömästi tuon ajan monipuolisimman sivilisaation maan päällä.
79:3.2 Dravida-andiitit kadottivat pian Intian valloittamisen jälkeen rodullisen ja kulttuurisen yhteytensä Mesopotamiaan, mutta myöhemmin tapahtunut merireittien ja karavaaniteiden avautuminen loi nämä yhteydet uudelleen. Eikä Intia viimeisten kymmenentuhannen vuoden aikana ole kertaakaan ollut täysin vailla kosketusta Mesopotamiaan sen länsipuolella tai Kiinaan sen itäpuolella, vaikka vuoriston muodostamat esteet suosivatkin etupäässä läntistä kanssakäymistä.
79:3.3 Intian kansojen korkeampi kulttuuri ja uskonnolliset suuntautumiset ovat peräisin dravidain herruuden alkuajoilta, ja ne johtuivat osaksi siitä, että sekä aikaisemman andiittien että myöhemmän arjalaisten maahantunkeutumisen mukana Intiaan saapui varsin monia seetiläispappeja. Intian uskontohistorian läpi juokseva monoteismin lanka on näin ollen peräisin toisen puutarhan adamiittien opetuksista.
79:3.4 Niin varhain kuin 16.000 vuotta eKr Intiaan saapui sadan seetiläispapin seurue, ja se voitti tämän monikielisen kansan läntisen puoliskon miltei jo oman uskontonsa puolelle. Mutta heidän uskonnostaan ei tullut pysyvää. Viidessätuhannessa vuodessa heidän oppinsa Paratiisin-Kolminaisuudesta olivat rappeutuneet tulenjumalan kolmiyhteiseksi symboliksi.[2]
79:3.5 Mutta yli seitsemäntuhannen vuoden ajan, aina andiittivaellusten päättymiseen saakka, Intian asukkaiden uskonnollinen status oli maailman yleistä uskonnollista statusta huomattavasti korkeammalla. Noina aikoina näytti todennäköiseltä, että Intia tuottaisi maailman johtavan kulttuurisen, uskonnollisen, filosofisen ja kaupallisen sivilisaation. Ja elleivät andiitit olisi niin kokonaan hukkuneet etelän kansojen mereen, tämä tulevaisuudenkuva olisi luultavasti toteutunutkin.
79:3.6 Dravidojen sivistyskeskukset sijaitsivat jokilaaksoissa, pääasiassa Induksen- ja Gangesinlaaksossa, sekä Deccanissa niiden kolmen suuren joen varrella, jotka virtaavat mereen Itä-Ghattien vuoriston läpi. Länsi-Ghatteihin rajoittuvalla rannikolla sijainneiden yhdyskuntien oivallisuus johtui puolestaan siitä, että ne pitivät meriteitse yhteyttä Sumeriaan.
79:3.7 Dravidat kuuluivat ensimmäisiin sellaisiin kansanheimoihin, jotka rakensivat kaupunkeja ja ryhtyivät sekä maitse että meritse harjoittamaan laajamittaista vienti- ja tuontikauppaa. Jo vuoden 7000 eKr tienoilla kamelikaravaanit tekivät säännöllisiä matkoja kaukaiseen Mesopotamiaan. Dravidojen merenkulku ulottui rannikkoa noudatellen Arabianmeren yli Persianlahden sumerilaiskaupunkeihin, ja Bengalinlahden vesillä he uskaltautuivat aina Taka-Intiaan asti. Nämä merenkävijät ja kauppamiehet toivat Sumerista tuomisinaan kirjaimiston ja kirjoitustaidon.
79:3.8 Kyseiset kauppasuhteet myötävaikuttivat suuresti jo muutoinkin kosmopoliittisen kulttuurin yhä laajempaan monipuolistumiseen, mikä johti kaupunkielämään kuuluvien monien hienouksien ja jopa ylellisyyksien ilmaantumiseen jo varhaisessa vaiheessa. Kun myöhemmin ilmestyneet arjalaiset saapuivat Intian maaperälle, he eivät tunnistaneet dravidoja sangik-rotuihin sulautuneiksi andiittiserkuikseen, mutta sivilisaation he toki havaitsivat pitkälle edistyneeksi. Biologisista rajoittuneisuuksistaan huolimatta dravidat pystyttivät oivallisen sivilisaation. Se levisi kattavasti yli koko Intian, ja Deccanissa se on säilynyt nykyaikaan asti.
79:4.1 Arjalaisten invaasio, jota jatkui lähes viidensadan vuoden ajan kolmannen esikristillisen vuosituhannen keskivaiheilla, oli jo toinen andiittien tunkeutuminen Intiaan. Tämä vaellus merkitsi viimeistenkin andiittien muuttoa pois kotiseuduiltaan Turkestanista.
79:4.2 Ensimmäiset arjalaiskeskukset sijaitsivat hajallaan Intian pohjoisen puoliskon eri puolilla, eritoten luoteessa. Nämä maahantunkeutujat eivät koskaan vieneet maan valloittamista päätökseen asti, ja tämä laiminlyönti koitui sittemmin heidän kohtalokseen, sillä lukumäärältään vähäisempinä heitä uhkasi etelän dravidojen taholta sulauttamisen vaara. Myöhemmin nämä sitten tulvivatkin Himalajan maakuntia lukuun ottamatta yli koko niemimaan.
79:4.3 Arjalaisten vaikutus Intiaan oli pohjoisia maakuntia lukuun ottamatta rodullisessa mielessä varsin vähäinen. Deccanissa heidän vaikutuksensa oli kulttuurinen ja uskonnollinen paremminkin kuin rodullinen. Niin kutsutun arjalaisen verenperinnön pysyvämpi säilyminen Pohjois-Intiassa ei johdu vain siitä, että heitä kyseisillä seuduin oli enemmän, vaan myös siitä, että heidän rivejään vahvistivat myöhemmät valloittajat, kauppiaat ja lähetyssaarnaajat. Aina ensimmäiselle esikristilliselle vuosisadalle asti Punjabiin tihkui jatkuvasti arjalaista perimää, ja viimeinen verenlisäys tuli helleenikansojen sotaretkien mukana.
79:4.4 Gangesin tasangolla arjalaiset ja dravidat lopulta sekoittuivat ja tuottivat korkean kulttuurin, ja tätä keskusta vahvisti myöhemmin se, mitä saatiin koillisen suunnalta Kiinasta.
79:4.5 Intiassa kukoistivat aikojen kuluessa monentyyppiset yhteiskuntajärjestykset: arjalaisten puolittain demokraattisista järjestelmistä aina despoottisiin ja monarkkisiin hallitustapoihin. Mutta yhteiskunnan tunnusomaisin piirre oli niiden suurten yhteiskunnallisten kastien jatkuva säilyminen, jotka arjalaiset perustivat pyrkiessään säilyttämään rodullisen identiteettinsä. Tämä mutkikas kastijärjestelmä on säilynyt nykyaikaan asti.
79:4.6 Neljästä suuresta kastista ensimmäistä lukuun ottamatta kaikki muut muodostettiin epäonnistumaan tuomittuna yrityksenä estää arjalaisvalloittajien rodullinen sekoittuminen alempitasoisiin alamaisiinsa. Mutta korkein kasti eli opettaja-papit sai alkunsa seetiläisistä; Kristuksen jälkeisen kahdennenkymmenennen vuosisadan bramiinit ovat toisen puutarhan pappien kulttuurijälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa, olkoonkin että heidän opetuksensa poikkeavat heidän maineikkaiden edeltäjiensä opetuksista suuresti.
79:4.7 Saapuessaan Intiaan arjalaiset toivat mukanaan jumaluuskäsityksensä siinä muodossa, jossa ne olivat säilyneet toisen puutarhan uskonnosta kertovissa, hiipuvissa perimätiedoissa. Mutta bramiinipapit eivät koskaan kyenneet pidättelemään sitä pakanallista liikevoimaa, joka kehittyi, kun arjalaisten rodullisen poispyyhkiytymisen jälkeen jouduttiin äkillisesti kosketuksiin Deccanin alemmantasoisten uskontojen kanssa. Tällä tavoin väestön laaja enemmistö joutui kelvottomien uskontojen orjuuttavien taikauskojen kahleisiin, ja niin Intia ei sitten kyennytkään tuottamaan sitä korkeaa sivilisaatiota, josta aikaisempina aikoina oli ollut enteitä.
79:4.8 Intiassa kuudennella vuosisadalla ennen Kristusta tapahtunut hengellinen herääminen ei jäänyt pysyväksi, vaan se oli sammunut jo ennen muhamettilaisten maahantunkeutumista. Mutta jonakin päivänä saattaa nousta entistäkin suurempi Gautama, joka johtaa koko Intian elävän Jumalan etsintään. Ja silloin maailma tulee havaitsemaan, miten sellaiseen monitaitoiseen kansaan sisältyvät sivistyspotentiaalit toteutuvat, joka niin peräti kauan on levännyt tiedottomuuden tilassa edistymättömän hengellisen näkemyksen turruttavan vaikutuksen kohteena.
79:4.9 On totta, että kulttuuri lepää biologisella perustalla, mutta kastilaitos ei yksinään kyennyt pitämään arjalaiskulttuuria voimissaan, sillä uskonto, aito uskonto, on sen korkeamman energian korvaamaton lähde, joka panee ihmiset luomaan ihmisten veljeyteen perustuvan korkeamman sivilisaation.
79:5.1 Kun kertomus Intiasta on kertomus andiittien suorittamasta valloituksesta ja heidän lopuksi tapahtuneesta häviämisestään vanhempien, evolutionaaristen kansanheimojen mereen, niin Itä-Aasiaa käsittelevä tarina on sen sijaan paremminkin kertomus ensisijaisista sangikeista, varsinkin punaisesta ja keltaisesta ihmisestä. Nämä kaksi rotua välttyivät suurelta osin siltä sekoittumiselta kelvottomaan Neandertalin rotuainekseen, joka niin suuresti viivästytti Euroopan sinisen ihmisen kehitystä, ja näin niissä säilyi ensisijaisen sangik-tyypin korkeatasoisempi potentiaali.
79:5.2 Varhaiset neandertalit levittäytyivät Euraasiaan koko mantereen leveydeltä, kun taas itäistä sivustaa sitäkin enemmän saastuttivat huonontuneet eläimenkaltaiset rotuainekset. Viides jäätikkö, sama jääpeite, joka varsin pitkään esti sangikeja vaeltamasta Itä-Aasiaan, työnsi nämä ihmistä alemmat tyypit etelään. Ja kun punainen ihminen Intian ylämaat kiertäen siirtyi koilliseen, hän havaitsi Koillis-Aasian tyhjentyneen näistä ihmisen tasoa alemmista tyypeistä. Punaiset rodut muodostivat heimo-organisaation aiemmin kuin mitkään muut kansat, ja nämä rodut muuttivat myös ensimmäisinä pois sangikien keskiaasialaisesta keskuksesta. Myöhemmin liikkeellä olleet keltaiset heimot hävittivät alemmantasoiset Neandertalin rotuainekset tai ajoivat ne pois mantereelta. Mutta punainen ihminen oli ollut Itä-Aasian valtias jo miltei sadantuhannen vuoden ajan, ennen kuin sinne saapui keltaisia heimoja.
79:5.3 Yli kolmesataatuhatta vuotta sitten keltaisen rodun pääjoukko saapui etelän kautta Kiinaan. He tekivät tämän matkan rannikkoa myötäillen. Vuosituhat toisensa perään he tunkeutuivat yhä syvemmälle sisämaahan mutta joutuivat kosketuksiin tiibetiläisten nomadiveljiensä kanssa vasta verrattain läheisessä menneisyydessä.
79:5.4 Kohonnut väestöpaine johti siihen, että kohti pohjoista liikkeessä ollut keltainen rotu työntyi punaisen ihmisen metsästysmaille. Tämä tunkeileva oikeuksien loukkaus, johon vielä liittyi luontaista rodullista vihamielisyyttä, johti lopulta yhä lukuisampiin vihollisuuksiin, ja näin alkoi kauko-Aasian viljavista maista käyty ratkaiseva kamppailu.
79:5.5 Kertomus tästä loputtoman pitkästä taistelusta punaisen ja keltaisen rodun välillä on yksi Urantian historian sankarirunoelmista. Yli kahdensadantuhannen vuoden ajan nämä kaksi oivallista rotua kävivät katkeraa ja hellittämätöntä sotaa. Punaiset ihmiset olivat alkuaikojen taisteluissa yleensä menestyksekkäitä, ja heidän rynnäkköosastonsa levittivät hävitystä keltaisten ihmisten yhdyskuntien keskuuteen. Mutta sodankäyntitaidon alalla keltainen ihminen oli lahjakas oppilas, ja jo varhaisessa vaiheessa hän osoitti ilmeistä kykyä elää rauhanomaisesti maanmiestensä kanssa; kiinalaiset oppivat ensimmäisinä, että yhtenäisyydessä on voimaa. Punaiset heimot jatkoivat sisäisiä yhteenottojaan, ja ennen pitkää ne alkoivat kärsiä toistuvia tappioita säälimättömien kiinalaisten lujissa käsissä, kiinalaisten, jotka jatkoivat hellittämätöntä marssiaan kohti pohjoista.
79:5.6 Satatuhatta vuotta sitten taistelivat väkimäärältään harvenneet punaisen rodun heimot selkä viimeisen jäätikön perääntyvää reunaa vasten, ja kun Beringinkannasta myöten itään johtanut maayhteys tuli kulkukelpoiseen kuntoon, nämä heimot eivät empineet jättää Aasian manteren tylyjä rantoja. On kulunut kahdeksankymmentäviisituhatta vuotta siitä, kun viimeiset puhdasveriset punaisen rodun edustajat lähtivät Aasiasta, mutta pitkään jatkunut taistelu painoi geneettisen leimansa voitokkaaseen keltaiseen rotuun. Pohjoiskiinalaiset kansanheimot samoin kuin andonilais-siperialaiset sulauttivat itseensä paljon punaista rotuainesta ja hyötyivät siitä melkoisesti.
79:5.7 Pohjois-Amerikan intiaanit eivät koskaan tulleet kosketuksiin Aatamin ja Eevan andiittijälkeläistenkään kanssa, sillä heidät oli karkotettu kotiseuduiltaan Aasiasta jokseenkin viisikymmentätuhatta vuotta ennen Aatamin saapumista. Andiittivaellusten aikana puhtaat punaiset rotukannat olivat levittäytymässä ympäri Pohjois-Amerikkaa nomadiheimoina — metsästäjinä, jotka harjoittivat vähäisessä määrin maanviljelyä. Nämä rodut ja omaa kulttuuriaan edustavat ryhmät pysyivät lähes täysin muusta maailmasta eristyksissä siitä lähtien, kun ne Amerikkoihin saapuivat, aina kristillisen aikakauden ensimmäisen vuosituhannen lopulle saakka, jolloin Euroopan valkoiset rodut ne löysivät. Aina mainittuun ajankohtaan asti eskimot olivat niiden ihmisten joukossa lähimpänä valkoista ihmistä, joita punaisten ihmisten pohjoiset heimot olivat koskaan nähneet.
79:5.8 Punainen ja keltainen rotu ovat ainoat ihmisen rotukannat, jotka ilman andiittien vaikutuksia koskaan ylsivät korkea-asteiseen sivilisaatioon. Amerikan intiaanien vanhinta kulttuuria edusti Onamonalontonin keskus Kaliforniassa, mutta vuoteen 35.000 eKr mennessä tämä oli jo kauan sitten hävinnyt. Meksikon, Väli-Amerikan ja Etelä-Amerikan vuoristojen myöhemmät ja pysyvämmät sivilisaatiot perusti rotu, joka oli valtaosaltaan punaista, mutta johon oli sekoittunut melkoinen määrä keltaista, oranssia ja sinistä.
79:5.9 Nämä sivilisaatiot olivat sangikien evolutionaarisia aikaansaannoksia siitäkin huolimatta, että andiittien verenperintöä pääsi aavistuksen verran Peruun asti. Pohjois-Amerikan eskimoita ja muutamaa Etelä-Amerikan polynesialaisandiittia lukuun ottamatta läntisen pallonpuoliskon kansoilla ei ollut mitään yhteyttä muuhun maailmaan, ennen kuin ensimmäisen kristillisen vuosituhannen lopulla. Melkisedekien alkuperäisessä Urantian rotujen kohennussuunnitelmassa oli säädetty, että miljoona puhdasveristä Aatamin jälkeläistä lähtisi kohentamaan Amerikan mantereiden punaisia ihmisiä.
79:6.1 Vähän sen jälkeen kun levittäytyvät kiinalaiset olivat ajaneet punaisen ihmisen meren yli Pohjois-Amerikkaan, he puhdistivat Itä-Aasian jokilaaksot andoniiteista työntämällä nämä Siperiaan pohjoisessa ja Turkestaniin lännessä, jossa nämä pian tulivat kosketuksiin andiittien korkeamman kulttuurin kanssa.
79:6.2 Burmassa ja Indokiinan niemimaalla Intian ja Kiinan kulttuurit sekoittuivat ja yhdistyivät ja tuottivat noiden seutujen toinen toistaan seuranneet sivilisaatiot. Nyt jo kadonnut vihreä rotu on täällä säilynyt suurempana rodullisena ainesosana kuin missään muualla maailmassa.
79:6.3 Monet eri rodut pitivät hallussaan Tyynenmeren saaria. Eteläisiä ja tuolloin nykyistä suurempia saaria asuttivat yleensä kansanheimot, joiden verenperintö sisälsi suuren määrän vihreää ja indigoa. Pohjoisia saaria asuttivat andoniitit ja myöhemmin sellaiset rodut, joihin sisältyi suuri osuus punaista ja keltaista rotuainesta. Japanilaisten esi-isät ajettiin pois mannermaalta vasta vuoden 12.000 eKr tienoilla, jolloin pohjoiskiinalaisten heimojen voimakas etelärannikkoa myötäilevä levittäytyminen ajoi nämä asuinsijoiltaan. Heidän lopullinen maastamuuttonsa ei johtunut niinkään väestöpaineesta kuin erään sellaisen heimopäällikön aloitteesta, jota he alkoivat pitää jumalallisena henkilöhahmona.
79:6.4 Intian ja Levantin kansojen tavoin myös keltaisen ihmisen voitokkaat heimot perustivat varhaisimmat keskuksensa pitkin rannikkoa ja jokivarsille. Rannikon asutuskeskuksille kävi myöhempinä vuosina huonosti, kun yhä laajemmat tulvat ja jokiuomien siirtymiset tekivät alangon kaupungeista asuinkelvottomia.
79:6.5 Kaksikymmentätuhatta vuotta sitten kiinalaisten esi-isät olivat jo perustaneet tusinan verran voimakkaita primitiivisen kulttuurin ja oppineisuuden keskuksia, eritoten Keltaisenjoen ja Jangtsen varrelle. Ja nyt nämä keskukset alkoivat saada vahvistusta siitä, että Sinkiangista ja Tiibetistä saapui tasaisena virtana korkeammantasoisia sekoittumakansoja. Muuttoliike Tiibetistä Jangtsenlaaksoon ei ollut yhtä laajaa kuin pohjoisessa, eivätkä Tiibetin keskukset myöskään olleet yhtä pitkälle edistyneitä kuin Tarimin vesistöalueen keskukset. Mutta kummankin muuttoliikkeen mukana kulkeutui idän jokivarsien yhdyskuntiin tietty määrä andiittiverta.
79:6.6 Muinaisaikojen keltaisen rodun verrattomuus johtui neljästä tärkeästä tekijästä:
79:6.7 1. Geneettinen. Euroopan sinisistä serkuistaan poiketen sekä punainen että keltainen rotu olivat suurelta osin välttyneet sekoittumasta kelvottomiin ihmisen rotukantoihin. Pohjoiskiinalaiset, jotka jo olivat saaneet vahvistusta pienestä määrästä korkeammantasoista punaista ja andonilaista rotuainesta, tulivat kohta saamaan hyödykseen aimo lisäyksen andiittista verenperintöä. Eteläkiinalaisten ei tässä mielessä käynyt yhtä hyvin, ja he olivat pitkään kärsineet siitä, että heihin oli sulautunut vihreää rotua, kun taas myöhemmin heitä entisestäänkin heikensi niiden alemmantasoisten kansanheimojen laumoittainen maahantunkeutuminen, jotka dravida-andiittien invaasio työnsi pois Intiasta. Ja vielä nykyisessäkin Kiinassa vallitsee selvä ero pohjoisten ja eteläisten rotujen välillä.
79:6.8 2. Sosiaalinen. Keltainen rotu oppi jo varhain, mikä arvo oli sillä, että rauha vallitsee sen keskuudessa. Heidän keskinäinen rauhanomaisuutensa edisti siinä määrin väestönkasvua, että se takasi heidän sivistyksensä leviämisen monien miljoonien keskuuteen. Vuodesta 25.000 vuoteen 5000 eKr Urantian korkein kansanmassojen sivistystaso vallitsi Keski- ja Pohjois-Kiinassa. Keltainen ihminen oli ensimmäinen, joka ylsi rodun sisäiseen solidaarisuuteen. Hän saavutti ensimmäisenä laajamittaisen kulttuurisen, sosiaalisen ja poliittisen sivilisaation.
79:6.9 Vuoden 15.000 eKr kiinalaiset olivat aggressiivisia militaristeja. Liiallinen menneisyyden kunnioittaminen ei ollut vielä heitä heikentänyt, ja lähes kaksitoistamiljoonaisena kansana he muodostivat yhteistä kieltä puhuvan kiinteän kokonaisuuden. Tämän kauden kuluessa heistä kehittyi todellinen kansakunta, joka oli paljon yhtenäisempi ja homogeenisempi kuin ovat olleet heidän poliittiset liittonsa historiallisena aikana.
79:6.10 3. Hengellinen. Andiittivaellusten aikakaudella kiinalaiset kuuluivat maailman hengellisimpiin kansoihin. Kauan jatkunut uskollisuus Singlangtonin julistaman Ainoan Totuuden palvontaa kohtaan piti heidät useampien muiden rotujen edellä. Edistyvän ja pitkälle kehittyneen uskonnon tarjoama kannustin on usein kulttuurikehityksen ratkaiseva tekijä. Siinä, missä Intia riutui, siinä Kiina rynnisti eteenpäin elähdyttävänä virikkeenään uskonto, joka vaali totuutta korkeimpana Jumaluutena.
79:6.11 Tämä totuudenpalvonta kiihotti tutkimaan luonnonlakeja ja ihmiskuntaan sisältyviä potentiaaleja ja ottamaan niistä selvää. Kuusituhatta vuotta sitten eläneet kiinalaiset olivat totuudentavoittelussaan vielä innokkaita ja tarmokkaita oppilaita.
79:6.12 4. Maantieteellinen. Kiinaa suojelevat lännessä vuoret ja idässä Tyynimeri. Vain pohjoisessa on tie auki hyökkääjille, eikä pohjoisessa punaisen ihmisen ajasta siihen, kun andiittien myöhemmät jälkeläiset saapuivat, asunut yhtään hyökkäävää rotua.
79:6.13 Ilman vuoriston asettamia esteitä ja hengellisen kulttuurin myöhempää taantumista keltainen rotu olisi epäilemättä houkutellut puoleensa suurimman osan Turkestanista liikkeelle lähteneistä andiittien vaelluksista, eikä ole epäilystäkään siitä, että se olisi kohta hallinnut maailman sivilisaatiota.
79:7.1 Noin viisitoistatuhatta vuotta sitten melkoinen määrä andiitteja kulki Ti Taon solan läpi ja levittäytyi Keltaisenjoen yläjuoksun jokilaaksoon, Kansun kiinalaisasutuksen sekaan. Ennen pitkää he tunkeutuivat itään, Henaniin, jossa kaikkein edistyneimmät yhdyskunnat sijaitsivat. Osapuilleen puolet lännen suunnalta soluttautuneesta väestä oli andoniitteja, toinen puoli taas andiitteja.
79:7.2 Keltaisenjoen varrella pohjoisessa sijainneet kulttuurin keskukset olivat aina olleet edistyneempiä kuin Jangtsen rantojen yhdyskunnat etelässä. Muutamassa vuosituhannessa, sen jälkeen kun pienetkin määrät näitä korkeammantasoisia kuolevaisia oli saapunut, olivat Keltaisenjoen asutuskeskukset rynnistäneet Jangtsen kylien edelle ja saavuttaneet sellaisen etumatkan eteläisiin veljiinsä, ettei se ole jälkeenkäänpäin hävinnyt.
79:7.3 Syynä ei ollut se, että andiitteja oli lukumääräisesti kovin paljon, eikä se, että heidän kulttuurinsa oli paljon korkeammalla, vaan se, että heihin sekoittuminen tuotti monipuolisemman rotukannan. Pohjoiskiinalaiset saivat juuri sopivasti andiittista rotuperimää niin, että siitä koitui lievää kiihoketta heidän luontaisesti kyvykkäälle mielelleen, mutta ei niin paljon, että se olisi sytyttänyt heihin sen levottoman, tutkivan tiedonhalun, joka on niin luonteenomainen pohjoisen valkoisille roduille. Tämä rajoittuneempi andiittisen perintöaineksen lisäys ei kovinkaan pahasti järkyttänyt sangik-tyypin synnynnäistä tasapainoisuutta.
79:7.4 Myöhemmät andiittien muuttoaallot toivat mukanaan joitakin Mesopotamian sivistyksen antimia; tämä pitää paikkansa erityisesti viimeisiin lännestä tulleisiin vaellusaaltoihin nähden. Ne edistivät pohjoiskiinalaisten talous- ja opetuskäytäntöjä suuresti. Ja vaikka niiden vaikutus keltaisen rodun uskonnolliseen kulttuuriin olikin lyhytaikainen, oli andiittien myöhemmillä jälkeläisillä suuri vaikutus sittemmin tapahtuneeseen hengelliseen heräämiseen. Mutta andiittien perimätiedot Eedenin ja Dalamatian kauneudesta vaikuttivat kylläkin kiinalaisten traditioihin; muinaiset kiinalaiset tarinat sijoittavat ”jumalten maan” länteen.
79:7.5 Kiinalaiset aloittivat kaupunkien rakentamisen ja käsiteollisuuden harjoittamisen vasta vuoden 10.000 eKr. jälkeen, eli vasta kun Turkestanissa oli tapahtunut ilmastollisia muutoksia ja kun myöhemmät andiittisiirtolaiset olivat saapuneet. Tämä uuden rotuaineksen lisäys ei tuonut keltaisen ihmisen sivilisaatioon niinkään mitään oleellisesti uutta, mutta se kannusti oivallisemmissa kiinalaiskannoissa piilleiden taipumusten kehittymistä pitemmälle ja joutuisammin. Henanista Shensiin ulottuvalla alueella alkoivat edistyneen sivilisaation potentiaalit tuottaa hedelmää. Metallinmuokkaus ja kaikki teolliset taidot ovat peräisin näiltä ajoilta.
79:7.6 Yhtäläisyydet tiettyjen muinaiskiinalaisten ja mesopotamialaisten ajanlasku-, astronomisten ja julkishallinnollisten menetelmien kesken johtuvat näiden kahden kaukana toisistaan sijaitsevan keskuksen välisistä kauppasuhteista. Kiinalaiset kauppiaat matkustivat jo sumerilaisten aikoina maitse Turkestanin kautta Mesopotamiaan. Eikä tämä vaihtotoiminta ollut suinkaan yksisuuntaista — Eufratinlaakso hyötyi siitä melkoisesti, niin kuin hyötyivät myös Gangesin tasankojen kansat. Mutta ilmastolliset muutokset ja nomadien hyökkäykset kolmannella vuosituhannella ennen Kristusta supistivat Keski-Aasian karavaanipolkuja myöten käydyn kaupan määrää suuresti.
79:8.1 Ei liene aivan väärin sanoa, että samalla kun punainen ihminen kärsi liiallisesta sodankäynnistä, kiinalaisten osoittama perinpohjaisuus Aasian valloittamisessa viivytti valtiollisuuden kehittymistä heidän keskuuteensa. Heillä oli suuri rodun sisäisen solidaarisuuden potentiaali, mutta sen kunnollinen kehittyminen jäi toteutumatta, sillä ei ollut olemassa sellaista ulkoisen hyökkäyksen aina tuntuvasta uhasta johtuvaa kannustinta, joka olisi pakottanut yhtämittaiseen etenemiseen.
79:8.2 Kun Itä-Aasian valloitus oli viety päätökseen, ikivanha sotilasvaltio vähitellen mureni, menneet sodat unohdettiin. Sankarirunoelman kaltaisesta taistelusta punaista rotua vastaan oli jäänyt jäljelle pelkkä hämärä perimätieto jousimiesten kansanheimon kanssa muinoin käydystä voimainmittelöstä. Kiinalaiset ryhtyivät jo varhaisessa vaiheessa harrastamaan maataloushankkeita, mikä vain lisäsi heidän rauhanomaisia taipumuksiaan, ja kun väestömäärä oli selvästi alle ihmisen ja maatalousmaan suhdeluvun, se edisti maan rauhanomaisuuden kasvua vielä lisää.
79:8.3 Tarvittiin vain tietoisuus menneisyyden saavutuksista (jotka nykyisyydessä jo olivat jonkin verran väljähtyneitä), valtaosaltaan maata viljelevän kansan vanhoillisuus ja kehittynyt perhe-elämä ja niin esi-isienkunnioitus sai alkunsa, ja tämä huipentui lopulta tavaksi osoittaa niin suuresti kunnioitusta menneisyyden ihmisiä kohtaan, että se lähenteli palvomista. Varsin samantapainen suhtautuminen oli vallalla Euroopassa valkoisten rotujen keskuudessa noin viidensadan vuoden ajan kreikkalais-roomalaisen sivilisaation luhistumisen jälkeen.
79:8.4 Usko ”Ainoaan Totuuteen” ja sen palvominen Singlangtonin opettamalla tavalla ei koskaan täysin sammunut[3]. Mutta ajan myötä yhä yleisemmäksi käynyt pyrkimys kunnioittaa sellaista, joka jo oli vakiintunutta, peitti alleen uuden ja korkeamman totuuden etsinnän. Keltaisen rodun hengenviljely suuntautui vähä vähältä pois tuntemattoman tavoittelusta ja asettui säilyttämään sitä, mikä oli tunnettua. Ja tämä on syynä siihen, että aikanaan maailman nopeimmin edistynyt sivilisaatio lamaantui.
79:8.5 Vuosien 4000 ja 500 eKr välillä keltaisen rodun poliittinen jälleenyhdistyminen vietiin päätökseen, mutta Jangtsen ja Keltaisenjoen keskusten kulttuurin yhdistäminen oli toteutettu jo sitä ennen. Tämä myöhempien heimoryhmien poliittinen jälleenyhdistyminen ei sujunut ristiriidatta, mutta sodalla oli yhteisön näkemyksissä edelleen huono kaiku. Esi-isienpalvonta, kielen hajoaminen yhä useammiksi murteiksi sekä se, ettei tuhansiin ja taas tuhansiin vuosiin ollut mitään tarvetta kutsua väestöä sotilaalliseen toimintaan, olivat tehneet tästä kansasta äärimmäisyyteen asti rauhanomaisen.
79:8.6 Vaikkei keltainen rotu täyttänytkään toiveita pitkälle ehtineen valtiollisuuden varhaisessa vaiheessa tapahtuvasta kehittymisestä, vähitellen se silti edistyi sivilisaatioon kuuluvien taitojen hallinnassa, varsinkin maanviljelyn ja puutarhanhoidon alalla. Viljelijöiden Shensissä ja Henanissa kohtaamien vesirakennusteknisten ongelmien ratkaiseminen edellytti ryhmien välistä yhteistyötä. Tällaiset kastelun ja maaperän säilyttämisen alalla kohdatut vaikeudet vaikuttivat osaltaan hyvinkin suuressa määrin keskinäisen riippuvuuden kehittymiseen ja sen seurauksena rauhan edistymiseen maataviljelevien ryhmien keskuudessa.
79:8.7 Kirjoitustaidon alalla otetut edistysaskelet samoin kuin koulujen perustaminen myötävaikuttivat tiedon leviämiseen sellaisessa mittakaavassa, joka ei ole verrattavissa mihinkään aikaisempaan. Mutta varsin varhain tapahtuneesta kirjapainotaidon ilmaantumisesta huolimatta käsitemerkkejä käyttävän kirjoitusjärjestelmän vaivalloisuus rajoitti oppineiden luokkien lukumääräistä kasvua. Ja mikä pahinta, sosiaalisen standardisoitumisen ja uskonnollis-filosofisen dogmatisoitumisen prosessit etenivät hyvää vauhtia. Esi-isäinkunnioittamisen uskonnollinen kehitys monimutkaistui entisestään, sillä siihen tulvehti mukaan monenlaista luonnonpalvontaan liittyvää taikauskoa. Mutta koko keisarikunnanlaajuisessa Shang-tin palvonnassa säilyi vielä pitkään jäänteitä todellisesta jumalakäsitteestä.
79:8.8 Esi-isien kunnioittamiseen sisältyvä suuri heikkous on siinä, että se edistää taaksepäin katsovaa filosofiaa. Vaikka olisikin hyvinkin järkevää kerätä viisauden kultajyviä menneisyydestä, on silti mieletöntä pitää menneisyyttä totuuden ainoana lähteenä. Totuus on suhteellista ja laajentuvaa. Se elää aina nykyisyydessä, ja se tulee uudella tavalla esille jokaisessa ihmisten sukupolvessa — jopa jokaisessa ihmiselämässä.
79:8.9 Esivanhempien kunnioittamisen merkittävä vahva puoli taas on siinä, että se antaa suuren arvon perheelle. Kiinalaisen kulttuurin hämmästyttävä järkkymättömyys ja pysyvyys ovat seurauksena siitä, että perheelle annetaan ensiarvoisen tärkeä asema, sivilisaation kohtalo riippuu nimittäin suoraan siitä, miten tehokkaasti perheinstituutio toimii; ja Kiinassa perhe sai sellaisen sosiaalisen tärkeyden, jopa sellaisen uskonnollisen merkityksen, että lähellekään sitä eivät ole päässeet kuin muutamat muut kansat.
79:8.10 Yhä laajemmaksi käyneen esi-isienpalvonnan edellyttämä kiintymys omia vanhempia ja lojaalisuus perhettä kohtaan takasivat verrattomien perhesuhteiden ja kestävien perheryhmien muodostumisen, ja nämä kaikki tasoittivat tietä seuraaville sivilisaation säilymiseen vaikuttaville tekijöille:
79:8.11 1. Omaisuuden ja varallisuuden säilyttäminen.
79:8.12 2. Useamman kuin yhden sukupolven kokemuksen yhdistyminen.
79:8.13 3. Menneisyyden taitojen ja tietojen tehokas opettaminen lapsille.
79:8.14 4. Voimakkaan velvollisuudentunteen kehittyminen, moraalisuuden koheneminen ja eettisen herkkyyden kasvu.
79:8.15 Kiinalaisen sivilisaation muotoutumisvaihe, joka alkaa andiittien saapumisesta, jatkuu kuudennella vuosisadalla ennen Kristusta tapahtuneeseen suureen eettiseen, moraaliseen ja puolittain uskonnolliseen heräämiseen asti. Ja kiinalainen perimätieto kuljettaa mukanaan hämäräksi käynyttä kertomusta evoluution mukaisesta menneisyydestä, johon kuuluvat siirtyminen äitikeskeisestä isäkeskeiseen perheeseen, maanviljelyn vakiintuminen, arkkitehtuurin kehittyminen ja teollisuuden alkuunsaattaminen — kaikki tämä on vaihe vaiheelta kerrottu. Ja tämä kertomus tuo eteemme — tarkempana kuin mikään muu samankaltainen selvitys — kuvan suurenmoisen kansan loistavasta noususta barbaarisuuden tasoilta sivistykseen. Tänä aikana kiinalaiset siirtyivät alkeellisesta maatalousyhteiskunnasta korkeampaan sosiaaliseen järjestelmään, jonka ilmentymiä olivat kaupungit, teollisuus, metallinmuokkaus, kaupallinen tavarainvaihto, hallitus, kirjoitustaito, matematiikka, taide, tiede ja kirjapainotaito.
79:8.16 Ja niin keltaisen rodun ikivanha sivilisaatio onkin säilynyt halki vuosisatojen. Siitä, kun ensimmäiset tärkeät edistysaskelet kiinalaisen kulttuurin alalla otettiin, on kulunut lähes neljäkymmentätuhatta vuotta, ja monista taantumistakin huolimatta Hanin poikien sivilisaatio antaa paremmin kuin mikään muu sivilisaatio yhtäjaksoisen kuvan katkeamattomasta eteenpäinmenosta halki aikakausien aina kahdennellekymmenennelle vuosisadalle asti. Valkoisten rotujen mekaaniset ja uskonnolliset aikaansaannokset ovat olleet korkeata luokkaa, mutta koskaan nämä rodut eivät ole voittaneet kiinalaisia lojaalisuudessa perhettä kohtaan, ryhmän sisäisessä eettisyydessä eivätkä henkilökohtaisessa moraalisuudessa.
79:8.17 Tämän ikivanhan kulttuurin anti ihmisen onnellisuuden hyväksi on runsas. Miljoonat ihmisolennot ovat eläneet ja kuolleet sen saavutusten siunaamina. Tämä suuri sivilisaatio on vuosisatojen ajan levännyt menneisyyden laakereilla, mutta nyt se on taas heräämässä muodostaakseen itselleen kuvan kuolevaisen olennon olemassaolon ylimaallisista päämääristä, ryhtyäkseen taas kerran hellittämättömään kilvoitteluun koskaan päättymättömän edistymisen hyväksi.
79:8.18 [Esittänyt muuan Nebadonin Arkkienkeli.]
| Luku 78. Violetti rotu Aatamin aikojen jälkeen |
Indeksi
Useita versioita |
Luku 80. Andiittien leviäminen länsimaihin |